Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain
presidentiksi oli suuri järkytys medialle ja korkeammin
koulutetulle väestölle kautta läntisen maailman. Pelättyään
aikansa Donald Trumpin valintaa presidentiksi, sittemmin
kauhistuttuaan hänen tuloaan valituksi ja lopulta hänen astuttuaan
presidentin virkaan on media ja korkeasti koulutettu väki kautta
läntisen maailman potenut painajaisunta, josta herättyään
se on tajunnut, ettei se unta ollutkaan vaan totta pettävää.
Kaikessa Trumpiin liittyvässä on haluttu nähdä ei-toivottavan
kehityksen ennusmerkit. Miksi?
Usko uniin on saanut uutta jalansijaa
viime vuosikymmeninä sitä mukaa kuin esimerkiksi ajatukset
kollektiivisista arkkityypeistä ovat löytäneet kaikupohjaa
uskonnon hylänneessä, korkeasti koulutetussa väestössä. Australian
aboriginaalien uniaika käsitetään toisinaan ihmisten
väliseksi unessa avautuvaksi yhteydeksi, jota kollektiiviset
arkkityypit viitoittavat. Nämä arkkityypit ovat hahmoja, jotka
tämän jäsentymättömän uuden ajan uskomuksen mukaan kaikki
ihmiset tunnistavat samalla tavoin. Unessa ihminen voi nähdä
näitten unimaailman hahmojen tekevän asioita, jotka muistuttavat
eleganttia wienervalssia.
Koulutetulle väestölle ja medialle,
jotka koulutuksensa turvin viettävät uniaikaa myös valvetilassa,
miellyttäviä, turvallisia uniaikaisia arkkityyppejä edustavat ihmisoikeudet, demokratia,
vapaus, tasa-arvo, korkeat verot, naisten oikeudet, kansalaispalkka,
ilmainen sosiaaliturva ja aina oikeassa oleva vapaa ja puolueeton tiedonvälitys.
Nämä arkkityypit hyväksytään luonnonlakien kaltaisina itsestään
selvyyksinä. Ne näyttäytyvät unissa kasvottomina toisiaan
toistavina henkilöhahmoina, jotka tanssivat korrektisti ja sääntöjä
noudattaen kenenkään varpaille tallaamatta samalla keskustellen
diplomaattisella kielellä, joka on kaikille tuttua politiikan
desesperantoa.
Toisella puolen unimaailman tanssilavaa
kansoittavilla hahmoilla on sen sijaan kasvot sekä nimet. En
kuitenkaan mainitse tässä nimiä, sillä kaikkihan ne tuntevat.
Nämä nimet kantavat sellaisia merkityksiä kuin ihmisoikeuksien
rajoittaminen, yksinvalta, totalitarismi, eriarvoisuus, tasavero,
seksismi, harmaa talous ja räikeä propaganda. Henkilöistä nimien
takana voidaan käyttää vaikkapa yhteistä nimitystä väärät
presidentit. Mikäli kyse olisi lastensadusta, jollaiselta
asetelma vaikuttaakin, nimi voisi myös olla politiikan jöröjukat.
Siinä missä ensin mainituttujen
kasvottomien arkkityyppien mukaiset poliitikot löytävät vahvaa kannatusta koulutetun
väestön ja median keskuudesta, vaikuttavat "väärät presidentit"
löytävän vahvaa kannatusta oman maansa vähemmän koulutetun,
ei-suurkaupunkilaisen väestön keskuudesta. Väärät presidentit
tuntuisivat siis olevan sydänmaitten presidenttejä, jotka eivät
innostu suurkaupunkien kotkotuksista. Suurkaupungit vetävät puoleensa hyvin koulutettua väestöä ja myös valtamediat
vaikuttavat niissä vahvemmin kuin syrjäseuduilla.
Onko Trumpin voiton kauhistelu siis
normaali ylireaktio kaupunkilaisilta, kun he joutuvat
maalaismielisten vallan alle? Onko vatulointiin kyllästyneen
maaseutuhenkisen tarttuminen vapaan maailman ruoriin kauhun paikka
niille, jotka ovat arvelleet tietävänsä miten nämä hommat
pitäisi hoitaa ja sitten ihmetelleet, kun asiat eivät olekaan
hoituneet muuten kuin vanhanaikaisella pakottamisella? Nähtäväksi
jää kääntyykö median ja koulutetun väestön muutosvastarinta
muutosmyötärinnaksi vasta sitten kun ”väärän presidentin”
paksulla tussilla allekirjoittamat päätökset alkavat tuottaa
myönteisiä tuloksia vai ovatko ne päätökset sittenkin vanhaa
palokuntalaisvitsiä mukaillakseni ”väärin tehtyjä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti