Asioja voi ryhmitellä erilaisin tilastollisin keinoin, kunhan ne asiat ensin jotenkin pisteyttää. Vaalien alla ja joskus muulloinkin näkee koordinaatistoja, johon poliittiset puolueet on sijoitettu sillä perusteella ovatko ne linjaltaan vasemmistolaisia vai oikeistolaisia tai ovatko ne liberaaleja vai konservatiiveja. Minä voin sananvapauteen vedoten tässä omassa blogissani kysyä miten sopivia nämä jakolinjat: vasemmisto-oikeisto tai liberaali-konservatiivi oikeastaan ovat. Mitä tarkoittaa nykyään vasemmisto ja mitä oikeisto? Mitä tarkoittaa liberaali ja millainen hahmo on konservatiivi? Kerron seuraavaksi oman näkemykseni kustakin tämmöisen koordinaatiston tason ääripäästä.
Vasemmisto. Vasemmisto tarkoittaa valtiojohtoisuutta kannattavien ihmisten joukkoa, joka esittää, että kaikki ihmiset olisivat saman arvoisia ja että palkat + muut työehdot tulisi määritellä työntekijä- ja työnantajaliittojen välisissä neuvotteluissa, ellei sitten peräti lainsäädännössä. Vasemmisto vyörää yhteiskunnan päättäviksi virkamiehiksi riittävän määrän omia ihmisiään, jotta vaaleilla valittavat uudet edustajat eivät pääsisi sotkemaan vasemmiston valmiita, monenmoisella lainsäädännöllä vahvistettuja sommitelmia. Vasemmisto esittää olevansa pienen ihmisen asialla.
Oikeisto. Oikeiston näkemyksen mukaan jokainen immeinen on oman onnensa sepittäjä. Niinpä valtion osuutta yhteiskunnassa ei kannata liioitella, vahva maanpuolustus ja tyylikäs presidentti riittävät. Tiestö olisi tietenkin oltava kunnossa, että saa paahtaa kellä siihen on varaa. Valtiojohtoisuudesta pitäisi siirtyä kansalaisten ostamiin palveluihin, joihin heillä olisi enemmän varaa, kun ei menisi verojakaan niin paljoa. (Tosin on meitä, joilta ei nykyään veroja peritä pienistä elakkeista.) Oikeisto luottaa markkinatalouden pitävän yhteiskunnan terveenä, kuten sudet ovat putsanneet Jellistounin puistoa Amerikoissa. Oikeisto on osaavan ja yritteliään ihmisen asialla.
Liberaali. Katsoin wikipediasta mitä tämä tarkoittaa. Siellä käsite oli suomennettu vapaamielisyydeksi. Vapaamielisyys taas kuuluu tarkoittavan suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja avarakatseisuutta. Suvaitsevainen ei kuulemma tyrkytä näkemyksiään muille, joten valtiojohtoisuutta edistävien puoleitten ei kuvittelisi olevan kovin suvaitsevaisia? Ennakkoluuloton ei vastustaisi muutoksia kuten esim. terveyspalvelujen yksityistämistä tai hoitohenkilöstön palkkaamista paskaduuniin ulkomailta. Avarakatseinen ihminen antaisi arvon luonnolliselle karsinnalle, jossa kaikille ei jätetä, minkä ansiosta yhteiskunnassa syntyy kilpailua ylläpitämä terve jännite, jossa köyhät nuijivat toisiaan suklaalevyn toivossa.
Konservatiivi. Konservatiivi haluaa säilyttää yhteiskunnan sellaisena, joksi aiemmin valtaapitäneet demarit ovat sen nakertaneet. Puoli-ilmainen terveydenhoito, ilmainen perustason koulutus, taulukkopalkat, ei halpatyövoimaa (mitä nyt kasvihuoneisiin ja rakennuksille ja hotelleihin) – nämä ovat konservatiisia arvoja Suomessa. Suomi suomalaisille! Tervetuloa turistimatkalle 1980-luvun hyvinvointiyhteiskuntaan, johon valtiolla ei silloinkaan ollut varaa.
Tämän tasohyppelyn jatkoksi palaan ajassa melkein viikon taaksepäin. Louhin tuolloin kirjahyllystäni esiin sinne kivettyneen teoksen, jonka sain joululahjaksi isältäni vuonna 1982. Kyseinen teos on Alkon pääjohtajan Pekka Kuusen kirja Tämä ihmisen maailma. Naukkasin siitä siivun, jossa puhuttiin kulttuurievoluutiosta.
Sanat ja käsitteet muuntuvat aikain saatossa, miksei siis myös kulttuuri ja mikäpä ei olisi kulttuuria. Yritin mielessäni asettaa koordinaatistolle tämän kulttuurievoluution. Esitin siis ihan vaatimattomasti evoluutiokoordinaattoria. Keksikää semmoiselle joku toinen nimitys, mikäli haluatte. Ajattelin, jotta x-akselina voisi olla Aika, joka lienee olennainen osa evoluutiota. Y-akseli voisi olla Kehitys. Ajan myötä kehitys kehittyy ylös- tai alaspäin. Puhelin tästä ääneen tyttärelleni, joka oli meillä viikonloppuna käymässä. Hän suhtautui aika varauksellisesti kulttuurievoluutioon kaiketi juuri siitä syystä, että kun asiat muuttuvat, ei ole helppo sanoa mihin suuntaan ne muuttuvat. Esitin, että onhan evoluutiolla suunta ja tarkoitus. Tyttäreni ei ollut tästä vakuuttunut. Väitin, että mikäli suuntaa ei olisi, toimisi evoluutio kuten laavalamppu, jossa muutoksia tapahtuu, mutta ne haipuvat pian unholaan. Myötätunnosta ajatteluani kohtaan tyttäreni myönsi, että joskus näin voi olla. Mietittyäni hetken näitä juttuja esitin, että kulttuurievoluutiota voisi kuvata koordinaatistolla, jossa olisi mukana myös z-akseli. Se määrittelisi, olisiko kehitys kulkenut kulloisenkin tarkastelijan mielestä hyvään suuntaan. Ajatukseni ei sikäli ole toimiva, että tämähän vaikuttaisi y-akselille sijoitettuihin arvoihin ja saattaisi jälkikäteen muuttaa niitten sijaintia, niin kuin vaikkapa polttomoottorien tai liukuhihnojen tai ydinenergian tai penisilliinin käyttöönoton suhteen. Mutta nämä nyt ovat vain niitä vaatimattomia pohdintoja, joita minulla omassa blogissani on sananvapauden nimissä lupa harrastaa.
Kuusen mielestä muuten onnistuneen kulttuurievoluution, siis kulttuuria menestyksekkäästi uudistavan informaation, tunnistaa siitä miten paljon se saa hyväksyjiä. Koska olen itse entinen pitkäaikaistyötön ja nykyään pieneläkeläinen, asetuin vastustamaan tätä Alkon entisen pääjohtajan näkemystä. Muistelen, että Erasmus Rotterdamilaisen teos Tyhmyyden ylistys ei ole mukana hänen poitsunsa laatimassa Erasmuksen teosten luettelossa, ja kumminkin kyseinen teos on ollut aika hyväksytty sittemmin. Säveltäjä Shostakovitshin väitetään ajatelleen, että mikäli yleisö osoittaa yksipuolisesti suosiotaan hänen uudelle sävellykselleen, on hän epäonnistunut jossakin. Vasta silloin, kun suurin osa yleisöä poistuu salista esityksen aikana ja lopuksi vain muutama on paikalla ja heistäkin vain pari taputtaa käsiään, säveltäjä arveli onnistuneensa. Niin että tiedä vaikka tämä blogini olisi hyvinkin onnistunut!
