maanantai 10. kesäkuuta 2024

Li-ilmiö

Li Andersson sai eurovaaleissa 2024 enemmän ääniä kuin Suomen Keskusta (puolue). Tämä ei olisi Claes Anderssonilta onnistunut. Eikä keltään muultakaan onnistuisi saada Suomen eurovaaleissa lähes neljännesmiljoonaa ääntä. Onnistuiko se edes Li Anderssonilta? Mikä on Andersson-ilmiön takana? Ketkä äänestivät Li Anderssonia ja minkä taotta?

1. Valovoimaisuus. Onhan se niinkin että Li Andersson on tällä hetkellä paras esimerkki osaavasta vasemmistopoliitikosta. Aikaisempi esimerkki oli Sanna Marin. Molemmat ovat nättejä nuorehkoja naisia. Tätä kutsutaan poliittisessa kielenkäytössä valovoimaisuudeksi.

2. Protesti. Kaikissa vaaleissa on omat joukkonsa, jotka äänestämällä tai äänestämättä jättämällä esittävät protestinsa. Toisinaan tämä joukko on suuri ja koostuu monenlaisista protestoijista, joitten yhteinen asia saattaa jäädä hämärän peittoon. Veikkaan, että Li Anderssonia äänestämällä monet, jotka viime kevään lakkojen yhteydessä pettyivät ammattiyhdistysliikkeen selvään tappioon hallitusta vastaan, äänestivät nyt, syystä tai toisesta juuri Li Anderssonia vasemmiston keulakuvana. 

Presidentinvaalissa 2024 Li Andersson sai ääniä vain vajaat 160 000. Miksi hänen äänisaaliinsa kasvoi nyt lähes sadallatuhannella, kun äänestäneitä oli presidentinvaaleissa 3,2 miljoonaa ja eurovaaleissa vain 1,8 miljoonaa? Tarjoan selitykseksi pettymystä ammattiyhdistysliikkeen lakkoilussa. Hallitus nöyryytti ay-liikettä ja sai ihmiset ryhmittymään huomattavimman vasemmistolaisen naispoliitikon taakse. Monet lakkolaisista olivat naisia, monet matalapalkka-alojen työntekijöistä ovat naisia, heille ammattiyhdistysliike merkitsee turvaa ja mahdollisuutta työolojen paranemiseen. Veikkaan, että tämän rintaman syntyminen oli myös Anderssonin äänestäjille suurimmaksi osaksi yllätys. He tarttuivat Anderssoniin kuin viimeiseen oljenkorteen.

3. Mahdollisuus. Eurovaalit tarjosivat koko Suomen asukkaille mahdollisuuden äänestää Mika Aaltolaa, Henna Virkkusta tai Li Anderssonia. Monet ihmiset käyttivät tätä mahdollisuutta.

4. Polarisaatio. Kuten kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa kaksinapaistuminen eli polarisaatio eteni eurovaaleissa. Ihmiset äänestivät joko oikeistoa tai vasemmistoa. Se etteivät oikeiston äänet suuntautuneet Perussuomalaisiin, johtuu siitä, että Perussuomalaisten äänestäjät eivät pidä siitä politiikasta, jota heidän puolueensa hallituksessa ajaa. Valtiontalouden kuntoonsaattaminen on varmasti kaikkien mielestä oikein, mutta köyhältä väestöltä karsimalla saadut säästöt eivät ilahduta Perussuomalaisten äänestäjistä niitä, jotka itse joutuvat kokemaan näitten leikkausten puraisun. Kokoomuksen äänestäjät sen sijaan vaikuttavat voivan sen verran mainiosti, että köyhemmiltä leikkaaminen saattaa tuntua ihan kohtuulliselta. Li Andersson saattoi nousta köyhien ehdokkaaksi, Kokoomuksen ehdokkaat keräsivät ääniä niiltä, joitten verorasitus säilyi hyväksyttävissä mitoissa. Sen sijaan iso osa Perussuomalaisten kannattajista ei äänestänyt lainkaan.