Kaikki ihmisolennot syntyvät
viallisina ja kyvyttöminä todelliseen
tasa-arvoon. Tasa-arvo on näet jo käsitteenä mahdoton,
sillä ihmisolentojen viat ja puutteet ovat niin kovin erilaisia
keskenään, että niitten keskeinen tasa-arvo tarkoittaisi joko
meloonien vertaamista pähkinöihin tai silmien sulkemista
todellisuudelta. Lähtökohtana kaikkien ihmisolentojen viallisuus on
rehellisempi kuin kaikkien ihmisolentojen vapaus ja tasa-arvo, sillä
meidän vikamme olemme me.
Niinkuin ihmiset ovat eriarvoisia, eri
tavoin viallisia ja eri asteisesti käyttökelvottomia, ovat sitä myös
kansat, kansakunnat ja valtiot. Mikä ero sitten on kansalla ja
kansakunnalla, mitä siitä? Vikojen kansakunta nyt kumminkin on
rehellisempi ja sellaisenaan helpommin käsitettävä yksikkö kuin
on kiiltokuvamaisen kaunis vapauden ja tasa-arvon kansakunta, jossa
vuohet ja lampaat einehtivät samalla rukousaamiaisella. Kansakunta,
joka julistaa olevansa viallinen, viallisista yksilöistä rakentuva
ja vain viallisiin valintoihin kykenevä, on ainoa kuviteltavissa
oleva rehellinen kansakunta. Sen julkikuva heijastaa sen kansan
todellisia ominaisuuksia, niin että televisiokuvista nähtyjen
hymyilyjen ja lippulinnojen takaa ei paljastu epävakaita, viallisia
yksiköitä, jotka vain vaikeuttaisivat julkikuvan yhteensovittamista
katutason todellisuuteen tai kerrassaan romuttaisivat mahdollisuudet
siihen. Vikojen kansakunta on sitä miltä se näyttää, kuulostaa
ja miltä se tuntuu kätellessä – tai puhelimeen vastaamatta
jättäessään.
Kansakunta, joka julistautuu
vialliseksi, on sitä mitä se julistaa olevansa. Sen esiintymisten
pontimena ei ole oman poliittisen ulkonäön ylläpitäminen vaan se
tolskaa niillä keinoilla, mitkä sen viat sille suovat. Jokainen
meistä on nähnyt kylläkseen jääkiekko-otteluita, joitten
erätauoilla sivuun siirretyt valmentajat kertovat miten peliä
pitäisi pelata. Kyllä jokainen pelaaja sen tietää, jopa iso osa
katsojistakin on jyvällä. Kyse ei olekaan siitä, esitetäänkö
erätauolla oikeat taktiset lääkkeet pelaajille, sillä pelaajat
kyllä tietävät miten pitäisi pelata. Ongelma pelaajien
näkökulmasta on siinä, että he eivät vain osaa pelata kyllin
hyvin. He ovat viallisia. Tietysti vastustajakin on viallinen. Kyse
jääkiekossa onkin siitä, kumpi on viallisempi. Vähemmän
viallinen voittaa. Jääkiekko sopii varsin mainiosti kuvaamaan
elämää yleensä. Kyllä me ihmiset tiedämme, miten pitäisi
toimia, me vain emme osaa toimia niinkuin meidän pitäisi. Koska
olemme viallisia. Ja koska olemme eri tavoin viallisia, emme ole
tasa-arvoisia. Meillä on kullakin oma arvomme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti