Asioja voi
ryhmitellä erilaisin tilastollisin keinoin, kunhan ne asiat ensin
jotenkin pisteyttää. Vaalien alla ja joskus muulloinkin näkee
koordinaatistoja, johon poliittiset puolueet on sijoitettu sillä
perusteella ovatko ne linjaltaan vasemmistolaisia vai oikeistolaisia
tai ovatko ne liberaaleja vai konservatiiveja. Minä voin
sananvapauteen vedoten tässä omassa blogissani kysyä miten sopivia
nämä jakolinjat: vasemmisto-oikeisto tai liberaali-konservatiivi
oikeastaan ovat. Mitä tarkoittaa nykyään vasemmisto ja mitä
oikeisto? Mitä tarkoittaa liberaali ja millainen hahmo on
konservatiivi? Kerron seuraavaksi oman näkemykseni kustakin
tämmöisen koordinaatiston tason ääripäästä.
Vasemmisto.
Vasemmisto tarkoittaa valtiojohtoisuutta kannattavien
ihmisten joukkoa, joka esittää, että kaikki ihmiset olisivat saman
arvoisia ja että palkat + muut työehdot tulisi määritellä
työntekijä- ja työnantajaliittojen välisissä neuvotteluissa,
ellei sitten peräti lainsäädännössä. Vasemmisto vyörää
yhteiskunnan päättäviksi virkamiehiksi riittävän määrän omia
ihmisiään, jotta vaaleilla valittavat uudet edustajat eivät
pääsisi sotkemaan vasemmiston valmiita, monenmoisella
lainsäädännöllä vahvistettuja sommitelmia. Vasemmisto esittää
olevansa pienen ihmisen asialla.
Oikeisto.
Oikeiston näkemyksen mukaan jokainen immeinen on oman onnensa
sepittäjä. Niinpä valtion osuutta yhteiskunnassa ei kannata
liioitella, vahva maanpuolustus ja tyylikäs presidentti riittävät.
Tiestö olisi tietenkin oltava kunnossa, että saa paahtaa kellä
siihen on varaa. Valtiojohtoisuudesta pitäisi siirtyä kansalaisten
ostamiin palveluihin, joihin heillä olisi enemmän varaa, kun ei
menisi verojakaan niin paljoa. (Tosin on meitä, joilta ei nykyään
veroja peritä pienistä elakkeista.) Oikeisto luottaa
markkinatalouden pitävän yhteiskunnan terveenä, kuten sudet ovat
putsanneet Jellistounin puistoa Amerikoissa. Oikeisto on osaavan ja
yritteliään ihmisen asialla.
Liberaali.
Katsoin wikipediasta mitä tämä tarkoittaa. Siellä käsite oli
suomennettu vapaamielisyydeksi. Vapaamielisyys taas kuuluu
tarkoittavan suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta ja
avarakatseisuutta. Suvaitsevainen ei kuulemma tyrkytä näkemyksiään
muille, joten valtiojohtoisuutta edistävien puoleitten ei
kuvittelisi olevan kovin suvaitsevaisia? Ennakkoluuloton ei
vastustaisi muutoksia kuten esim. terveyspalvelujen yksityistämistä
tai hoitohenkilöstön palkkaamista paskaduuniin ulkomailta.
Avarakatseinen ihminen antaisi arvon luonnolliselle karsinnalle,
jossa kaikille ei jätetä, minkä ansiosta yhteiskunnassa syntyy
kilpailua ylläpitämä terve jännite, jossa köyhät nuijivat
toisiaan suklaalevyn toivossa.
Konservatiivi.
Konservatiivi haluaa säilyttää yhteiskunnan sellaisena, joksi
aiemmin valtaapitäneet demarit ovat sen nakertaneet. Puoli-ilmainen
terveydenhoito, ilmainen perustason koulutus, taulukkopalkat, ei
halpatyövoimaa (mitä nyt kasvihuoneisiin ja rakennuksille ja
hotelleihin) – nämä ovat konservatiisia arvoja Suomessa. Suomi
suomalaisille! Tervetuloa turistimatkalle 1980-luvun
hyvinvointiyhteiskuntaan, johon valtiolla ei silloinkaan ollut varaa.
Tämän tasohyppelyn
jatkoksi palaan ajassa melkein viikon taaksepäin. Louhin tuolloin
kirjahyllystäni esiin sinne kivettyneen teoksen, jonka sain
joululahjaksi isältäni vuonna 1982. Kyseinen teos on Alkon
pääjohtajan Pekka Kuusen
kirja Tämä ihmisen maailma.
Naukkasin siitä siivun, jossa puhuttiin kulttuurievoluutiosta.
Sanat ja käsitteet
muuntuvat aikain saatossa, miksei siis myös kulttuuri ja mikäpä ei
olisi kulttuuria. Yritin mielessäni asettaa koordinaatistolle tämän
kulttuurievoluution. Esitin siis ihan vaatimattomasti
evoluutiokoordinaattoria. Keksikää semmoiselle joku toinen nimitys,
mikäli haluatte. Ajattelin, jotta x-akselina voisi olla Aika,
joka lienee olennainen osa evoluutiota. Y-akseli voisi olla Kehitys.
Ajan myötä kehitys kehittyy ylös- tai alaspäin. Puhelin tästä
ääneen tyttärelleni, joka oli meillä viikonloppuna käymässä.
Hän suhtautui aika varauksellisesti kulttuurievoluutioon kaiketi
juuri siitä syystä, että kun asiat muuttuvat, ei ole helppo sanoa
mihin suuntaan ne muuttuvat. Esitin, että onhan evoluutiolla suunta
ja tarkoitus. Tyttäreni ei ollut tästä vakuuttunut. Väitin, että
mikäli suuntaa ei olisi, toimisi evoluutio kuten laavalamppu, jossa
muutoksia tapahtuu, mutta ne haipuvat pian unholaan. Myötätunnosta
ajatteluani kohtaan tyttäreni myönsi, että joskus näin voi olla.
Mietittyäni hetken näitä juttuja esitin, että
kulttuurievoluutiota voisi kuvata koordinaatistolla, jossa olisi
mukana myös z-akseli. Se määrittelisi, olisiko kehitys kulkenut
kulloisenkin tarkastelijan mielestä hyvään suuntaan. Ajatukseni ei
sikäli ole toimiva, että tämähän vaikuttaisi y-akselille
sijoitettuihin arvoihin ja saattaisi jälkikäteen muuttaa niitten
sijaintia, niin kuin vaikkapa polttomoottorien tai liukuhihnojen tai
ydinenergian tai penisilliinin käyttöönoton suhteen. Mutta nämä
nyt ovat vain niitä vaatimattomia pohdintoja, joita minulla omassa
blogissani on sananvapauden nimissä lupa harrastaa.
Kuusen mielestä
muuten onnistuneen kulttuurievoluution, siis kulttuuria
menestyksekkäästi uudistavan informaation, tunnistaa siitä miten
paljon se saa hyväksyjiä. Koska olen itse entinen pitkäaikaistyötön
ja nykyään pieneläkeläinen, asetuin vastustamaan tätä Alkon
entisen pääjohtajan näkemystä. Muistelen, että Erasmus
Rotterdamilaisen teos Tyhmyyden ylistys ei ole mukana
hänen poitsunsa laatimassa Erasmuksen teosten luettelossa, ja
kumminkin kyseinen teos on ollut aika hyväksytty sittemmin.
Säveltäjä Shostakovitshin väitetään ajatelleen, että
mikäli yleisö osoittaa yksipuolisesti suosiotaan hänen uudelle
sävellykselleen, on hän epäonnistunut jossakin. Vasta silloin, kun
suurin osa yleisöä poistuu salista esityksen aikana ja lopuksi vain
muutama on paikalla ja heistäkin vain pari taputtaa käsiään,
säveltäjä arveli onnistuneensa. Niin että tiedä vaikka tämä
blogini olisi hyvinkin onnistunut!